Tiestön kunnosta

Perusväylänpidon määrärahat jäävät vuosittain keskimäärin 1,322 mrd. euroon kehyskaudella. Viime hallituskaudella samaan tarpeeseen panostettiin satoja miljoonia euroja enemmän, mutta tämäkään raha ei saanut aikaan merkittävää käännettä korjausvelan pienenemiseen.

Kuluvalle vuodelle määräraha nousee hetkellisesti, mutta laskee tuleville vuosille alle 1,3 mrd. euron.

Tiedossa on siis merkittävää alenema viime hallituksen luvuista tilanteessa, jossa tiestön korjaamisen kustannukset ovat nousseet, mm. bitumin hinnan myötä.

Perusväylien kunnostamisesta on kaikkein puolueiden yhteinen linjaus, mutta tämä hallitus ei tule sitä noudattamaan. Vaje korjausvelan kiinnikuromiseen on satoja miljoonia euroja.

Sen sijaan, että tätä yhdessä kaikkien puolueiden tärkeänä pitämää perusväylänpidon rahoitusta olisi parannettu jo sovitulla ja riittäväksi katsotulla määrällä, tuo suunnilleen sama summaa pistetään kannattamattomaan ja erittäin harvoja hyödyttävään Turun tunnin junaan (nimi johtaa muuten harhaan, väli Turusta Helsinkiin lyhenisi kahdesta tunnista nopeimmillaan 78 minuuttiin).

Turun tunnin junan kokonaiskustannukset tulevat nousemaan miljardeihin euroihin. Sen vähäisestä hyödystä kertoo olennaisen se, että siitä hyötyvät kaupungit eivät halua kustannuksiin hallituksen kaavailemalla tavalla osallistua.

Turun tunnin juna kannattaisi perua. Ainoastaan maan hallituksen hirttäytyminen tähän megaluokan hankkeeseen ja veronmaksajien yhteisten varojen valtava kohdennus siihen pitää hanketta elossa.

Suomi löytää kasvun kärjekseen huomattavasti perustellumpia ja koko maata hyödyttäviä hankkeita. Turun tunnin junaan hirttäytyminen arvovaltakysymyksenä on melkoisen kallista politiikkaa.

Näyttääkin siltä, että korjausvelan taiton sijaan hallitus säästämisen sijaan panostaakin ”epäolennaiseen”.