Keskusta on kotiseutujen puolue

Läh­din aka­naan mu­kaan yh­teis­kun­nal­li­seen toi­min­taan, kos­ka ha­lu­sin, et­tä nuo­ril­la oli­si La­pis­sa elä­mi­sen edel­ly­tyk­siä. Ha­lu­sin mo­ni­puo­li­sia har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sia, eri­kois­kou­lu­ja ja vi­re­ää elä­mää. Ta­pah­tu­mia, tai­det­ta ja sä­pi­nää.

Jos­tain syys­tä aja­tel­laan, et­tä nämä liit­ty­vät lei­mal­li­ses­ti vain suu­rem­piin kau­pun­kei­hin.

Asuessani Pietarissa poh­din vä­lil­lä, mi­ten sa­man­lais­ta elä­mä­ni oli­kaan kuin ko­to­na La­pis­sa. Aa­mul­la kou­luun ja päi­vän päät­teek­si kau­pan kaut­ta ta­kai­sin ko­tiin. Il­lal­la tein ta­val­li­sia jut­tu­ja, kat­se­lin telk­ka­ria ja lai­toin ruo­kaa. Vii­kon­lop­pui­sin näin ka­ve­rei­ta ja kä­vim­me kä­ve­lyl­lä.

Vaih­to­eh­tois­ta kult­tuu­ri­tar­jon­taa oli val­ta­vas­ti, mut­ta lop­pu­vii­mein elä­mä pyö­rii ai­na ai­ka sa­man­kal­tais­ten asi­oi­den ym­pä­ril­lä: ko­din, työn ja va­paa-ajan.

Parjaajat vi­noi­le­vat kes­kus­tan kai­va­van ai­na ra­haa maa­kun­tien tei­hin ja sil­ta­rum­pui­hin. Tot­ta­han toki, niin­hän te­ke­vät kaik­ki luot­ta­mus­hen­ki­löt, mis­tä ta­han­sa he ovat­kaan. Ih­mi­set te­ke­vät työ­tä oman ko­ti­seu­tun­sa puo­les­ta, on se sit­ten isom­pi tai pie­nem­pi paik­ka.

Mi­nul­le kes­kus­ta­lai­suu­des­sa on ai­na ol­lut kyse ni­me­no­maan oman ko­ti­seu­dun ke­hit­tä­mi­ses­tä. Se on ak­tii­vis­ta kan­sa­lai­suut­ta.

Vai­kut­ta­mis­ta oman ko­ti­kort­te­lin­sa pal­ve­lui­hin ja siis­tey­teen, oman ky­lä­tien kun­toon tai lä­hi­kau­pan va­li­koi­maan. Sii­hen, et­tä kai­kil­la on mah­dol­li­suus osal­lis­tua. Ky­sy­mys on työs­tä oman ko­ti­seu­dun ja eli­nym­pä­ris­tön puo­les­ta.

Lä­hiyh­tei­sön roo­li on kes­kei­nen, asui­pa mis­sä ta­han­sa.

Yk­si­näi­syyt­tä voi ko­kea yh­tä lail­la kau­ka­na ki­lo­met­rien pääs­sä lä­him­mäs­tä naa­pu­ris­ta tai omas­sa asun­nos­sa ker­ros­ta­lon kes­kel­lä. Yk­si­näi­syys ei kat­so fyy­sis­tä si­jain­tia, se on riip­pu­vai­nen sii­tä, on­ko löy­tä­nyt elä­mään­sä ih­mi­siä, ke­nen kans­sa ja­kaa sitä.

Keskustan kil­pai­li­jat mät­ki­vät mie­lel­lään mei­tä muis­tut­ta­mal­la, mi­ten kau­pun­gis­tu­mi­nen on me­gat­ren­di. Ih­mi­set asu­vat siel­lä mis­sä ha­lu­a­vat ja mis­tä löy­tä­vät sii­hen par­haat edel­ly­tyk­set.

Moni ha­lu­ai­si eh­kä asua lap­suu­den ko­ti­seu­dul­laan, lä­hel­lä ikään­ty­viä van­hem­pia, mut­ta työl­lis­ty­mis­mah­dol­li­suu­det ovat useil­le vaa­ti­mat­to­mia. Moni nuo­ri taas odot­taa malt­ta­mat­to­ma­na het­keä, jol­loin pää­se ko­ti­seu­dul­ta suu­rem­piin ym­py­röi­hin.

Keskustassa minulle on ol­lut tär­kein­tä, et­tä em­me ar­vo­ta tois­ten taus­to­ja. Jo­kai­nen ko­ti­seu­tu on kul­le­kin kai­kis­ta rak­kain lä­hiyh­tei­sö. Oli se sit­ten kau­niil­la ker­ros­ta­loil­la täy­tet­tyä pää­kau­pun­gin kau­pun­gi­no­saa, yh­den ka­dun mit­tai­nen kun­ta­kes­kus tai jo­tain ai­van muu­ta.

Kes­kus­ta­lai­suu­des­sa on kyse hy­vän elä­mi­sen edel­ly­tyk­sis­tä, mis­sä ta­han­sa tai mis­tä ta­han­sa läh­tö­koh­dis­ta ih­mi­nen on­kaan. Eri­lais­ten alu­ei­den ym­mär­tä­mi­nen erot­taa mei­tä muis­ta puo­lu­eis­ta.

Jo­kai­nen po­lii­tik­ko on var­mas­ti sitä miel­tä, et­tä on läh­te­nyt vai­kut­ta­maan asi­oi­hin ih­mis­ten pa­rem­man tu­le­vai­suu­den toi­vos­sa.

Kes­kus­ta on kui­ten­kin ai­noa lii­ke, jos­sa ei ero­tel­la tai ar­vo­te­ta, mis­sä tuo hyvä elä­mä oli­si syy­tä elää. Ih­mi­nen päät­tää sen it­se, ja juu­ri sen kes­kus­ta ha­lu­aa mah­dol­lis­taa.