Ei koskaan enää

23.12.2016

Kirjoitus julkaistu Suomenmaan verkkosivujen Puheenvuoro-palstalla 23.12.2016

Syyrian sota on jatkunut viisi vuotta. Arabikeväästä alkunsa saanut Pohjois-Afrikan kuohunta on edennyt erilaisia polkuja eri arabimaissa. Libyassa ei käytännössä ole keskus­hal­lintoa. Egyptissä armeija on puuttunut asioihin. Tunisia ja Algeria ovat säilyttäneet vakautensa kompastellen.

SYYRIA sen sijaan on rauniona. Jo vuosia on seurattu ISIL:n terroristien, kapinallisten sekä presidentti Bashar Al-Assadin hallitusten joukkojen välisiä yhtey­de­not­toja.

Al-Assad oli kukistumassa ennen kuin Venäjä aloitti massiiviset tuki­pom­mi­tukset. Viimeisimpänä Aleppon murjominen asuinalue asuinalueelta on ollut hyytävää seurattavaa.

Siviilit ovat jääneet kaupunkiin vangiksi ja ihmiskilviksi kaikkien sotatoimien keskelle. Siviilien evakuointi ja pitävä tulitauko ovat ensi tilassa vält­tä­mät­tömiä. Tärkeintä on järjettömän sodan lopettaminen.

USA ei ole puuttunut Syyrian pommituksiin epäon­nis­tu­neen Irakin operaation ja presi­den­tin­vaa­lien takia. Euroopan unionin ulko­po­liit­tista heikkoutta osoittaa se, että se on sivussa Syyrian kriisin ratkaisusta eikä ole kyennyt löytämään dialogia Ukrainan kriisiinkään.

Eurooppa kantaa huolta Syyrian pakolaisista sekä huma­ni­taa­ri­sesta kriisistä. Pelko turva­pai­kan­ha­ki­joista on ollut diplo­maat­tisia tavoitteita suurempi.

Oikeis­to­po­pu­lismin nousu on kuluttanut Euroopassa enimmän ajan kiistelyyn turva­pai­kan­ha­ki­joiden määrästä, ei sodan syiden ratkaisusta. Syyrian naapurimaat Turkki, Jordania ja Libanon kantavat miljoonien sota­pa­ko­laisten vastuuta.

Lopulta Syyrian sota­ri­kol­liset joutuvat oikeuden eteen vastaamaan hirveyk­sis­tään: rikoksista ihmisyyttä vastaan. Siihen kuluu vielä vuosia. Joukkotuhoa ovat aiheuttaneet niin terroristit kuin hallituksen joukot.

YK:N TURVAL­LI­SUUS­NEU­VOSTO rakennettiin toisen maailmansodan voittajien ympärille. Venäjän veto-oikeus Kiinan tuella on pitkittänyt kannan muodostumista. YK:n turval­li­suus­neu­vosto ei pysty toimimaan ripeästi estääkseen sotaa.

Venäjän, Kiinan ja Yhdysvaltojen suur­val­taint­ressit ohjaavat elintä kriittisellä hetkellä. Se on perinteistä ja surullista. Geopolitiikka ei ole kadonnut, vaikka se ei olekaan ollut muodikasta.

Syyrian sodan riehuessa miettii, mitä itse voi tai osaa tehdä? Helpoin keino on osallistua avus­tus­jär­jes­töjen toimintaan. Jos ei voi antaa rahaa, myös aika on arvokasta. Punainen Risti tai Unicef tekevät korvaamatonta työtä. Jokainen tuen osoitus on tärkeä.

Meidän pitää olla ehdottomia rauhan vaatimuksessa maailman johtajille.

KUN HILJENNYMME joulun viettoon tänä vuonna, on Jeesuksen syntymäseutu sota­tan­te­reena. Kahdessa tuhannessa vuodessa ihminen ei ole pystynyt muuttumaan pimeimmältä olemukseltaan. Syyrian sodan kauhut seuraavat sukupolveamme.

”Ei koskaan enää” tapahtuu uudestaan ja uudestaan. Toivottavasti joku päivä ”ei koskaan enää” tarkoittaisi sitä; ei koskaan enää.

Kuva: kafeinkolik / Shutterstock.com


Kirjoitus julkaistu Meän Tornionlaakso -lehden kolumnina 21.12.2016

Seitsemän laihaa vuotta jatkui talouden alamäki Suomessa. Suunta muuttuu hiljalleen oikeaan.

Viime viikolla Suomen Pankki ilmoitti taantuman olevan virallisesti takana. Olemme taittaneet laman. Nousu ei lähde raketin lailla, mutta kasvukäyrällä ollaan. Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen myös Suomen teollisuustuotanto kasvaa.