On tärkeää, että jokainen löytää kriisinkin keskellä oman henkireikänsä

”Ylistä levottomuutta, joka on merkki siitä, että elämää vielä on”. YK:n edesmenneen pääsihteeri Dag Hammarskjöldin sanat herättävät lohtua koronakriisin keskellä.

Epidemia ja sen hillitsemiseksi tehdyt rajoitustoimenpiteet koettelevat jaksamistamme ja kärsivällisyyttämme. Meillä jokaisella on huoli lähimmäistemme terveydestä, turvallisuudesta ja toimeentulosta.

Tilannetta pahentaa, ettei horisontti näy vielä edessämme. ”Koronapirulainen” on meille vielä monella tapaa tuntematon. Vaikka teemme parhaaseen tietoon nojautuen kaikkemme viruksen nujertamiseksi, on mahdotonta ennustaa, miten pitkään poikkeusajat jatkuvat.

On tärkeää, että jokainen löytää kriisinkin keskellä oman henkireikänsä. Harteilla painavaa taakkaa on hyvä keventää. Minulle esimerkiksi luonnossa liikkuminen sekä yhteydenpito ystävien ja sukulaisten kanssa ovat välttämättömiä asioita oman jaksamiseni kannalta.

Osan sunnuntaiperinteeseen saattaa kuulua kirkossakäynti. Kokoontumisrajoitteista johtuen kirkotkin ovat joutuneet sulkemaan oviaan. Myös seurakunnat ovat vastanneet muuttuneeseen tilanteeseen nopeasti. Apua on tarjolla ja jumalanpalveluksiin voi osallistua digitaalisesti.

Kirkon ja muiden yhteistä hyvää tekevien järjestöjen merkitys on yhteiskuntamme henkisen kestävyyden kannalta arvokas. Kovimmankin epätoivon ja yksinäisyyden keskellä jokaisella suomalaisella on mahdollisuus saada ruokaa syödäkseen tai päästä jakamaan mieltä painavia murheita.

Toivonkin, että yhteinen koronakokemus toisi meidät takaisin perusasioiden äärelle, ymmärtämään nöyryyden ja ympärillämme olevien ihmisten merkityksen. Mikään ei ikinä ole itsestään selvää. Tämän vuoksi meidän on pidettävä huolta toisistamme. Koronan aikana se tarkoittaa fyysisen etäisyyden ottamista, jotta saisimme epidemian kuriin ja pääsisimme mahdollisimman pian kokoontumaan yhteen meille tärkeiden ihmisten kanssa.