20.7.2020

Kaikille yleinen ansioturva saattaa viimein toteutua

Keskustelu on nyt edennyt perinteiseksi työmarkkinajärjestöjen väliseksi kiistaksi. Tätä ei pidä pelätä, sen voi ottaa myös merkkinä asian edistymisestä. Asiaa on toki katsottava yhdessä työmarkkinajärjestöjen, etenkin kassoja hoitavien ammattijärjestöjen kanssa.

Laaja yhteiskunnallinen keskustelu on tarpeen, koska valuvika on ilmeinen. Pidän yleistä ansioturvaa mahdollisena. Paikka tämän linjaamiselle avautuu viimeistään sosiaaliturvaa uudistavassa parlamentaarisessa työssä.

Järjestelmä kaipaa kipeästi muitakin muutoksia. Yksinyrittäjien sosiaaliturva on eräs tällainen. Järjestelmällistä työtä kaikkien pienimpien eläkkeiden nostamiseksi on myös jatkettava.

Kaikille yleinen ansioturva saattaa viimein toteutua.

Korona-aika nosti esiin tilanteita, joissa kansalaisen ja kansakunnan sosiaalinen turva tai turvaverkko ei olekaan niin pitävä kuin on otaksuttu. Ei ole sattumaa, että Suomen ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulkopuolelle jää kymmeniä tuhansia työssäoloehdon täyttäviä. Kärsijöiksi ovat jääneet etenkin nuoret palvelualojen työntekijät.

Tätä syvempikin muutos löytyy. Työn, työsuhteiden ja työmarkkinoiden muutokset ovat vaikuttaneet työttömyysturvaan. On epätyypillisiä työsuhdetta, sirpaletyötä, vuokratyötä, yrittäjyyden ja palkkatyön yhdistämistä, freelancereita ja osa-aikayrittäjiä.

Olennaista on, että sosiaaliturva kantaisi kansalaiset kriisivaiheiden yli. Nyt vaikuttaa siltä, että kriisit toistuvat jatkossa, mutta järjestelmät eivät reagoi niihin.

Keskustelu ei ole uusi. 1950-luvulla oli samanlaisia puutteita. Silloin kyse oli kausityöttömyydestä, kun pienviljelijät tekivät pääsääntöisesti omaa työtään, mutta toimivat myös lyhytaikaisissa työsuhteissakuten esimerkiksi tukinajossa tai -uitossa. Pientila ei tarjonnut täyttä elantoa, ja työttömyysjaksot saattoivat olla parin, kolmen kuukauden mittaisia.

Maalaisliitossa uskottiin siihen, että maaseutuhenkinen elämätapa säilyisi oman työn, yrittäjyyden ja palkkatyön yhdistelmällä.

Vasemmalla ja oikealla rakennettiin kaupunkien ja palkkatyön yhteiskuntaa. Haaveena olivat pysyvät ja pitkäaikaiset palkkatyösuhteet. Sen varaan sosiaalitukijärjestelmä sitten rakennettiin.

Jo nykyistä järjestelmää perustettaessa siihen liittyvät epäoikeudenmukaisuudet olivat tiedossa. Yleisen työttömyysvakuutuksen toteutuminen oli varsin lähellä 1950-luvun lopulla. Esitys kuitenkin kaatui eduskunnassa ja lopulta päädyttiin vapaaehtoiseen, kassaperusteiseen järjestelmään.

Vastakkain olivat silloisen Maalaisliiton ja SKDL:n kannattama yleinen ansioturva

ja sosiaalidemokraattien ja Kokoomuksen kassaperusteinen järjestelmä, jota työmarkkinajärjestöt tukivat.

Asiallinen ero mallien välillä oli tuolloinkin se, että osa pääsi paremman työttömyysturvan piiriin.

Ja nyt meillä on yhä vahvasti pitkäaikaisten ja kokopäiväisten työsuhteiden varaan muodostunut jäykkä järjestelmä.

Tämä laajemman kehityksen tunnistaminen antaa taustaa sille miksi nyt olisi aika miettiä ansiosidonnaisen työttömyysturvan uudistamista.

Uuden sukupolven työ on usein yhdistelmä montaa eri vaihetta ja työtä. Siksi mikään jäykkä järjestelmä ei toimi kaikissa tilanteissa. Kaivataan joustavuutta.

Keskusta on pitänyt ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulottamista kaikille esillä, niin 50-luvulla, 90-luvulla kuin viimeksi vaaliohjelmamme talouslinjauksessa edellisissä eduskuntavaaleissa. Laajaa kannatusta asian edistäminen ei ole kuitenkaan aiemmin saanut.

Pidän kaikkiaan merkittävänä muutoksena, että myös Kokoomus on ilmoittanut nyt kannattavansa yleistä ansioturvaa. Toivon toki, että tämä näkyisi myös Kokoomuksen muissa sosiaalipoliittisissa linjauksissa.

Yhtä kaikki kaikille yleinen ansioturva saattaa viimein toteutua.

Lisää Katrin kirjoituksia