Juuret

Olen ollut erittäin onnekas, että olen voinut lappilaisessa sielumaisemassa kasvaa ja elää.

Elämäni kivijalka löytyy tilalta, jossa sukumme on asunut jo vuosisatojen ajan.

Arvostan meissä keskustalaisissa sitä meille toivottavasti ominaista hengenlaatua, jossa eteenpäin mennään vaikka mikä olisi. 

Nöyräksi laittoi mielen se luottamuksen osoitus, jonka olen saanut tultuani valittua kansanedustajaksi. Vain kenttää kuunnellen voi oikeita asioita edistää.

 

Mistä olen tähän tullut?

Tarinani alkaa täältä Torniosta, länsilappilaisesta pikkukaupungista, joka on kasvanut kiinni ruotsalaisnaapuriinsa Haaparantaan.

Maaseudun pienyrittäjyys on minulle tuttua isäni työn kautta; äitini työskentelee erityisopettajana. Heiltä olen oppinut varmaankin tiettyä peräänantamattomuutta, mutta myös uskoa siihen, että elämä kantaa.

Lapsuudenkotimme on vanhalla sukutilalla, jossa Kulmuneita on asuttanut 1400-luvulta lähtien. Arkeni täyttivät vanhempieni ja sisarusteni lisäksi isovanhemmat.

Historia, elämän jatkuvuus ja tietynlainen juurevuus olivat voimakkaasti läsnä. Tunne, että sukupolvet vaihtuvat, mutta maisevat pysyvät silti samana.

Yhteiskunnallisista asioista minut sai kiinnostumaan yläasteen yhteiskuntaopin opettaja. Keskustapuolueeseen ja Keskustanuoriin liityin 18-vuotiaana, vuoden 2006 presidentinvaalien jälkeen.

Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan kansainvälisiä suhteita Rovaniemelle. Opiskeluaikoina toimin Lapin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajana ja Lapin Keskustanuorten puheenjohtajana. Vaaleja tuli toisensa jälkeen, kunnes joku pyysi lähtemään mukaan vuoden 2011 eduskuntavaaleihin.

Naapurimaiden läheisyys on aina näkynyt elämässäni. Lapsena kävin koulua Haaparannan puolella kielikoulussa, jossa suomalaiset ja ruotsalaiset oppivat yhdessä lukemaan ja kirjoittamaan.

Myöhemmin kiinnostuin myös itäisestä naapuristamme. Opiskelin kielen ja hakeudun opiskelemaan myös Pietariin.

 

Mikä sai minut lähtemään mukaan politiikkaan?

Kova halu vaikuttaa yhteisiin asioihin, tehdä maailmasta parempi sai minut lähtemään politiikkaan. Keskustan arvot oikeudenmukaisuudesta, mutta yritteliäisyyden tunnustavana puolueena oli ainoa omaksi koettava valinta.

 

Santeri Alkion tekstit kolahtivat aikoinaan oikein kunnolla. Alkio on ollut aikanaan radikaali tyyppi. Toivoisin, että myös nykykeskustassa olisi vahva sosiaaliradikaalilinja. Jos miettii nykyistäkin työelämää tai aikanaan maatalousväestöä, on niin paljon väliinputoajia. Keskustan pitäisi saada näistä ihmisistä kiinni ja parantaa heidän asemaansa.

Toinen Keskustassa vahvasti puhutteleva teema on eri alueilla asuvien ihmisten välinen tasa-arvo, koko Suomen kehittäminen. Siinä on minusta keskustan omaleimaisuus, sen olemassa olon syy ja edellytys. Uskon myös vahvasti vallan hajauttamiseen ja alueellisen itsemääräämisen lisääminen

Omassa ajattelussani on vaikea jaotella politiikan lohkoja ”koviin” ja ”pehmeisiin”. Viime kädessä ne ovat keinotekoisia.

Hyvinvointikysymyksiin liittyvät ratkaisevana osana sosiaali- ja terveyspalvelut ja niiden uudistaminen. Sitten ollaankin nopeasti aika isojen rakenteellisten ja julkisen talouden kysymysten äärellä. Mihin veroeurot riittävät ja miten niitä saadaan lisää, ovat saman kolikon kaksi puolta.

Tällä hetkellä ajattelen vahvasti siten, että vaikka politiikka äärevöityy ja menee laitojaan kohti oikealle ja vasemmalle, on keskellä hyvä olla. Alkiolainen, talouden ja luonnon reunaehdot tunnistava sosiaalireformistinen linja on nimenomaan siinä poliittisen kartan keskiössä. Itse ­koen olevani äärikeskustalainen.