Vierailijakolumni: Tasapuolinen aluekehitys on tahdon asia

Tehtävässäni on tärkeää pysyä koko Suomen taajuudella. Pyrinkin kiertämään eri puolilla maata vähintään yhden päivän viikossa.

Viime viikonloppuna olin liikkeellä Itä-Suomessa. Pohjois-Savon ja -Karjalan kiertueeseen mahtui lukuisia tilaisuuksia ja tapaamisia.

Alueella koetaan suurta ylpeyttä omasta tekemisestä. Paikalliset yritykset niittävät mainetta maailmalla asti. Kohentunut työllisyystilanne luo toivon näköaloja moniin perheisiin.

Silti tulevasta kannetaan suurta huolta. Väestö ikääntyy. Ikäluokat pienenevät. Asunnot menettävät arvoaan.

Ihmisillä on kokemus, että valtio ja julkinen sektori ovat kääntämässä heille selkäänsä. Yritysten investointien rinnalla valtion panostukset ovat jääneet vaatimattomiksi. Virastoja on suljettu ja palvelut näivettyneet. Kuoppiakin on edelleen paljon korjaamatta.

Pidän tärkeimpänä tehtävänäni kehitykseen vaikuttamista. Valtion on kannettava vastuunsa koko Suomen tasapainoisesta kehittämisestä. Ihmisten on voitava luottaa siihen, että heistä välitetään.

Tämä edellyttää ruisleipäasioiden hoitamista: poliisien määrän lisäämistä, teiden kuntoon laittamista, koulutukseen panostamista sekä parempaa hoitoa ja hoivaa. Tätä kaikkea me hallituksessa nyt teemmekin.

Lisäksi tarvitaan uusia konkreettisia tekoja koko maan elinvoiman vahvistamiseksi. Painopisteen pitää olla erityisesti asumisessa, työnteossa ja uudessa osaamisessa.

Olen laittanut liikkeelle selvitystyön, jonka pohjalta etsitään ratkaisuja asuntojen eriytyneisiin arvoihin.

Kolme miljoonaa suomalaista asuu alueilla, joilla asuntojen arvot ovat laskussa.  Tämä uhkaa murtaa suomalaisen yhteiskunnan perusteita.

Asuntosäästäminen on nähty perinteisenä kansalaishyveenä, joka tuo turvaa vanhuuden päiville ja antaa eväitä tuleville sukupolville.

Suuret ikäluokat ovatkin Suomen historian vaurain sukupolvi. Meidän on pidettävä huoli, ettei kehitys pysähdy.

Monipaikkaisessa ja paikkariippumattomassa työssä on paljon mahdollisuuksia. Moderni teknologia mahdollistaa työskentelyn kotiseudulta käsin.

Keskustan ministerit ovat laittaneet omilla hallinnonaloillaan liikkeelle selvityksiä, jotka edistävät monipaikkaisen työn tekemistä koko maassa.

Monipaikkaisuuden avulla voidaan vahvistaa myös valtion palvelujen saavutettavuutta nopeallakin aikataululla. Virastot eivät voi olla fyysisesti läsnä koko maassa, mutta työntekijät voivat.

Osaajapula on koko maata vaivaava vitsaus. Avoimiin työpaikkoihin ei löydy tekijöitä.

Työllisyyden vahvistaminen edellyttää koulutukseen panostamisesta. Koulutuksen on oltava vahvemmin siellä, missä osaajista ja tekijöistä on pulaa.

Tuoreena ratkaisuna Keskusta on esimerkiksi esittänyt toisen asteen koulutuksen lähiopiskelumallia. Peruskoulunsa päättävillä nuorilla pitää olla mahdollisuus suorittaa ammatillisen koulutuksen yleissivistävän opinnot kotinsa lähellä.

Tasapuolinen aluekehitys on tahdon asia. Keskustan tahto on selvä.