Venäjän idea ei muutu

Edesmennyt presidenttimme Mauno Koivisto oli Venäjän tuntija. Hän oli kohdannut venäläisen vihollisen silmästä silmään sodassa. Koivisto osasi venäjää ja tunsi maan historiaa. Tasavallan presidenttinä hän oli 1980-luvun keskeisimpiä toimijoita Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa. 

Lähes kaksikymmentä vuotta sitten julkaistussa kirjassaan ”Venäjän idea” Koivisto jaotteli etenkin imperialistisen Venäjän ideaa kolmeen. Yhdistäväksi tekijäksi hän nimesi eksapansion, laajentumisen. Ensinnäkin Venäjä hakee aina lisämaata. Toiseksi  se haluaa levittää slaavilaista kieltä ja kolmanneksi ortodoksiuskontoa. 

Kieltämättä tämä Venäjän idea vaikuttaa hyvin samankaltaiselta aikakaudesta toiseen, vaikka hallintomallit maassa ovat muuttuneet. Keisarivallan Venäjä kävi armottomia laajentumissotia ja teki voimallisia venäläistämistoimia. Tästä Suomikin sai osansa vuosisatojen aikana esimerkiksi isonvihan hävityksinä ja autonomian ajan venäläistämistoimissa. 

Neuvostoliitto runnoi rautaesiripun läpi keskisen Euroopan ja yritti levittää uskonnon sijaan kommunismia. Nyky-Venäjä käy totaalisen tuomittavaa ja mielipuolista valloitussotaa Ukrainassa ja kuvittelee taistelevansa länsimaisia liberaaleja arvoja vastaan. Venäjän idea vaikuttaa siis valitettavan samalta aikakaudesta tai hallintomallista riippumatta.

Olimme lopulta kuitenkin yllättyneitä Venäjän laajamittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan, vaikka Ukrainan itäosissa onkin sodittu jo kahdeksan vuotta. Se, että toivomme Venäjän aina menevän parempaan suuntaan, näyttää historian jälleen toistaessa itseään lähinnä toiveajattelulta. Lopulta Venäjä aina hyvin brutaalilla tavalla näyttää, ettei sen idea laajentumisesta ole muuksi muuttunut. 

Seuraavista vuosista, kenties vuosikymmenistä tulee jääkylmä Venäjän ja Euroopan välisissä suhteissa. Länsimaat eivät voi millään tasolla toimia Venäjän kanssa niin kauan, kun maata johtavat sotarikoksiin syyllistyneet. Pahimmatkin diktaattorit kuitenkin kaatuvat aikanaan, mutta muuttuuko Venäjän idea?

Ukrainan sodan seurauksena itärajan kunnat joutuvat miettimään kansainvälistä yhteistyösuuntaansa uudestaan. Itärajan jähmettyessä Suomen maayhteyksistä Ruotsiin ja Norjaan tulee entistä tärkeämmät. Suomihan on Lappia lukuunottamatta nyt käytännössä saari. Tämä laittaa koko maamme elinkeinorakenteen, teollisuuden toimitusvirrat ja huoltovarmuuden aivan uudenlaisen paineen alle. 

Suomen tuleva Nato-jäsenyys asettaa myös maakuntamme uudenlaiseen tilanteeseen. Etenkin jos - ja kun - myös Ruotsi hakee puolustusliiton jäsenyyttä, syntyy Pohjois-Eurooppaan varsin laaja NATO:n harjoitusalue. Suomessa alkaa pian keskustelu myös NATO:n liittymissopimuksesta. Mihin tulee joukot ja, jos niin minkälaiset ja tukikohdat - löytyykö niitä jatkossa myös Lapista?