Mitä tapahtuu Pohjois-Ruotsissa?

Ruotsin tuleva pääministeri, ensimmäinen nainen tehtävässään ja pitkäaikainen valtiovarainministeri Magdalena Andersson piti äsken linjapuheensa. Pitkässä puheessa oli oikeastaan vain kaksi poliittista teemaa. Ensimmäinen osa käsitteli maahanmuuttajien epäonnistunutta integroitumista ja segregaatiota, mikä on Ruotsissa purkautunut jengiväkivaltana ja rikollisuutena. Aihe on ollut maassa vuosikausia suurimpia yhteiskunnallisia teemoja. 

Toisena teemana tuleva pääministeri käsitteli koko maan taloutta eteenpäin vieviä Pohjois-Ruotsin valtavia teollisuusinvestointeja. Ajatelkaa, jos Suomen pääministeri pitäisi joskus linjapuheen Lapin merkityksestä koko kansantalouden investointiveturina!

Mitä ovat nämä Pohjois-Ruotsin suurinvestoinnit, joihin nyt koko Ruotsi nojaa? 

Laaja arvio on siis, että vuoteen 2040 yksistään pohjoisimpaan Norrbottenin maakuntaan tulisi 700 miljardin kruunun edestä eli karkeasti arvioiden noin 70 miljardin euron edestä investointeja. Kieltämättä se on paljon, se on todella paljon. 

Suurimman yksittäisen investoinnin takaa löytyy monelle lappilaisellekin tuttu työnantaja, Ruotsin valtion omistama Luossavaara-Kiirunavaara osakeyhtiö eli tunnetummassa lyhyemmässä muodossaan LKAB, kaivos- ja rautamalmiteollisuuden ruotsalaisjätti. Kaivosfirman hallitusta johtaa muuten entinen demaripääminsteri Göran Persson. 

LKAB ilmoitti taannoin uudesta strategiastaan, jolla he tulevat siirtymään perinteisen rautapelletin valmistuksesta rautasienen valmistamiseen vedyn avulla. Yhtiö suunnittelee liikevaihdon tuplaamista investoimalla 400 miljardia kruunua vuoteen 2040 mennessä ilmastopäästöjä vähentävään uuteen prosessiin ja tuotannon kehittämiseen. Pohjois-Ruotsin malmikentille Jällivaaraan, Kiirunaan ja Svappavaaraan syntyisi 3000 uutta työpaikkaa. Tornionjokivarresta sinne kuljetaan töihin siis jatkossakin. Samoin teräsyhtiö SSAB ja akkutehdas Northvoltin perustajat suunnittelevat tahoillaan päästöttömään teräkseen merkittäviä investointeja Luulajaan ja Bodeniin. 

Kaikki tämä, mutta etenkin hiilidioksidittoman raudan tuotanto ja teräksen jalostus vedyn avulla vaati valtavasti sähköä. Perinteisesti maan halvasta sähköstä on vastannut Pohjois-Ruotsin vesivoima, josta sähköä on siirretty etelän suuriin kaupunkeihin. Nyt jo pitkään on Ruotsin puoleiselle Perämeren rannikolle noussut ja nousee valtavia tuulivoima-alueita tahkoamaan lisää halpaa sähköä ruotsalaisille. Sähkö ja maan sisäisiin sähkön siirtoyhteyksiin suunnittelut investoinnit ovat toinen iso osa Pohjois-Ruotsin investointibuumia.

Kaiken kaikkiaan ruotsalaiset ovat ainakin hyviä brändäämään. Näidenkin investointien taustalla on halu saavuttaa päästötöntä teollisuustuotantoa. Saa nähdä, mitä tulee tapahtumaan, mutta se täytyy todeta, että ruotsalaisilla on myös plånbok eli kukkaro kunnossa. Heidän julkinen talous, kansantalous kokonaisuudessa sekä kansalaisten varakkuus on merkittävästi paremmassa tilanteessa kuin Suomessa. Välillä tuntuu, että Suomessa toivotaan tehtävän asioita, mutta Ruotsissa on myös varallisuutta tehdä asioita.