9.6.2016

Miten taistella huono-osaisuutta vastaan?

Suomea uhkaa uuden ajan köyhyyden periytyminen. Pääseekö nyky-Suomen matalimmista torpista yhteiskunnan menoon enää mukaan? Perhe-, koulutus- ja terveyspolitiikan muutos on Suomen kohtalon kysymys. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL julkaisi joku aika tutkimuksen kaikista vuonna 1987 syntyneistä suomalaisista. Tutkijat siis seurasivat kaikkia vuonna 1987 Suomessa syntyneitä eli noin 60 000 lasta sikiöajalta vuoden 2008 loppuun saakka.

Olen itsekin syntynyt vuonna -87, joten olen tutkimuksessa mukana.

Tulokset olivat karuja kertoen siitä miten elämän lähtökohdat ennustavat tulevaa. Näin oli oikeastaan jo syntymähetkestä lähtien: toimeentulotuen varassa elävien vanhempien lapset painoivat keskimäärin vähemmän kuin muut.

Tutkimustulokset voi kiteyttää siihen jo meidän kaikkien arkikokemukseen perustuvaan havaintoon siitä, että ongelmilla on taipumus kasaantua ja siirtyä vanhemmilta lapsille.

Tutkija Reija Paanasen mukaan kehitys on kuitenkin menossa tuloerojen kasvun myötä taaksepäin. Merkittävää on se, että 1950-luvulla syntyneille sattunutta huimaa sosiaalista nousua ei enää tapahdu.

Tutkijoiden mukaan huono-osaisuus ei geenien kautta perinnöllistä, vaan kyse on sosiaalisesta perimästä, joka vaikuttaa esimerkiksi asenteisiin ja arvoihin.

Tutkimuksen ehkä kaikkein huolestuttavinta luettavaa oli se, että tutkitusta vuoden 1987 ikäluokasta joka kuudennelta puuttui kokonaan peruskoulun jälkeinen tutkinto. Peräti joka viides oli 21-vuotiaaksi mennessä tarvinnut hoitoa mielenterveysongelmiinsa.

Tutkijoiden mukaan sosiaalisessa nousussa oli erityisen tärkeää se, että köyhemmät perheet elivät osana monituloisia naapurustoja. Samoin mitä enemmän alueella oli kahden vanhemman perheitä ja hyviä peruskouluja tai lukioita, sitä helpommin matka tuloluokasta toiseen kävi.

Ryhmän tulokset kertoivat sen, että taloudellinen ilmiö muuttuu poliittiseksi, kun arvot ja yhteisöt eriytyvät.

Työterveyslaitoksen tutkimus puolestaan kertoo , että matalan tulotason ja korkean työttömyyden alueilla vain joka neljäs opettaja on ollut työsuhteessaan yli viisi vuotta, kun vauraalla alueella yli puolet opettajista on viihtynyt koulussaan näin kauan.

Matalan tulotason alueiden kouluissa myös opettajien sairauslomat ovat pitkiä sekä alkoholinkäyttö ja mielenterveysongelmat yleisempiä kuin vaurailla alueilla. Tämä kertoo osaltaan ongelmien kasautumisesta. Opettajien liian heikko jaksaminen ja kova vaihtuvuus näkyvät vuorenvarmasti kouluympäristössä.

Tätä tukevat myös tulosten tarkastelu. Opetushallitus on taas tutkimuksissaan päätynyt siihen, että vaikka kokonaisuutena voi todeta, että oppilaiden oppimistulosten erot eivät ole suuria ja koulutuksellinen tasa-arvo maassamme on hyvä, yksittäisten koulujen väliset erot ovat kuitenkin yllättävän suuria.

Koulussa viihtymisellä ja koulukiusaamisella oli erittäin merkitsevä yhteys kokeessa menestymiselle. Noin kuutta prosenttia oppilaista heidän oman käsityksensä mukaan kiusataan toistuvasti koulussa tai koulumatkalla. Luku on huima, kun kuinka traumaattinen kiusatuksi joutuvalle tilanne on.

Sama eriarvoisuus näkyy myös Helsingin Sanomien vuosittain tekemässä lukiovertailussa.

Yliopisto-opintoihin päätyvien ylioppilaiden osuus vaihtelee suuresti lukioittain. Enimmillään lähes 80 prosenttia lukion kasvateista on päässyt aloittamaan yliopisto-opiskelun kolmen vuoden kuluessa ylioppilaaksi tulostaan, kun joissakin päivälukioissakin yliopistoon on mennyt alle 20 prosenttia.

Suomen terveyserot ovat valitettavan suuria, tarkasteltiin niitä koulutuksen, tulotason tai ammatin kautta.

Naiset elävät lähes seitsemän vuotta pitempään kuin miehet. Itä- ja Pohjois-Suomen kansalaisten terveys on huonompi kuin länsi- ja eteläsuomalaisten. Väestöryhmittäiset terveyserot eivät ole supistuneet, vaikka näiden erojen pienentäminen on ollut yksi Suomen terveyspolitiikan tärkeimmistä tavoitteista.

On selvää, että suurilla tuloeroilla on oma vaikutuksensa myös mahdollisuuksien tasa-arvon toteuttamiseen. Vanhempien sosiaalinen asema ennustaa heidän lastensa sosiaalista asemaa yleensä voimakkainten niissä maissa, joissa on suuret tuloerot.

Miten sitten saisimme perhe-, koulutus- ja terveyspolitiikan vastaamaan tähän haasteeseen?

Tutkimusten perusteella näyttää selvältä, että aikuisiän hyvinvoinnille luodaankin puitteet vielä tänäkin päivänä lapsuudessa.

Ensinnäkin kodin, päiväkodin ja koulun työnjako tulisi saada selkeämmäksi. Yksiselitteisesti päävastuu on kodilla. 

Ongelmat palautuvat ihan arjen tasolle. Kodin ongelmat näkyvät kuitenkin liian usein vain erilaisina lapsen omina heikkouksina. Mikäli päiväkodissa ja koulussakaan ei tueta vahvuuksia, lapsen polku saattaa olla syrjäytymisen polku.

Vastaavasti jos kotona on suhteellisen kivutonta, on aikaa kiinnittää myös lapsen menestymiseen enemmän huomiota.

Lapsiperheiden välittömän toimeentulon turvaaminen mm. riittävillä lapsilisillä antaa osaltaan mahdollisuudet keskittyä muuhunkin kuin taloudellisiin huoliin.

Samoin tulisi viimein vakasti harkita perinteisen kotiavun palauttamista. Tällöin ongelmiin voitaisiin riittävän aikaisessa vaiheessa reagoida, eikä vasta sitten kun puuttuminen on myös yhteiskunnalle kalliimpaa.

Toisekseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomioita siihen, että asuinalueet eivät eriydy.

Kaupunkien kaavoitus on tässä vaikuttava keino, samoin ylipäätään se, että Suomi pidetään kauttaaltaan asuttuna.

Tässä politiikalla on yllättävänkin suuri merkitys. Meillä pitäisi olla malttia hoitaa kaavoitus siten, että se tuottaa parhaan tuloksen pitkällä ajalla, ei vain tonttikaupparahojen kautta.

Kolmanneksi meidän uudistettava nykyinen terveydenhuoltojärjestelmämme.

Sitä pidetään nykyisellään yhtenä OECD-maiden epätasa-arvoisimmista. Työssäkäyvät saavat nopeaa ja hyvää hoitoa sekä pääsevät ennaltaehkäisevän huollon piiriin.

Sitä vastoin työelämän ulkopuolella olevat jäävät yhä heikkenevät julkisen terveydenhuollon piiriin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen on käynnistynyt ja sen yhdeksi ohjenuoreksi tulee ottaa terveyserojen pienentäminen tarjoamalla tasa-arvoisemmat palvelut kaikille suomalaisille.

Lapin yliopistoon tarvitaan varhaiskasvatuksen opettajakoulutus

19.3.2023

Opettajien ammattijärjestön Lapin piirin vaalipaneelissa 17.3. otin kantaa vaka-opettajien koulutukseen.

 

Lue lisää
Lapin elinkeinot rinnakkain

18.3.2023

Lappi on valtavan monipuolinen. On koskematonta erämaata ja Suomen suurimpia luonnonsuojelualueita.

Samalla väkiluku on hiljalleen laskenut vuosikymmeniä.

Suunnan kääntäminen onnistuu vain työn kautta.

Lappi elää niin teollisuudesta, matkailusta, maa- ja metsätaloudesta, poroista, rajakaupasta.

Meidän tehtävä on yhdistää tämä kaikki.

Tehdään työtä, jotta Lappi tarjoaa elämisen edellytykset tulevillekin sukupolville.

Lue lisää
Eduskuntavaalivideo: Lapin sitkeää tekoa

15.3.2023

Uskallan väittää, että Lappiin liittyvissä asioissa minua ei viilata linssiin. Teollisuutta puolustan ja osaan puolustaa lujaa, matkailua edistän, tajuan talouden ja luonnon reunaehdot. Osaan ottaa turpaankin. Sekin on politiikassa yllättävän tärkeä taito. Vaikeina hetkinä ei pidä jäädä maahan makaamaan, vaan sieltä on aina noustava. Osalle varmasti ärsytykseen asti puolustan kotimaakuntani ihmisten oikeutta elämäntapaansa, koulutukseen ja työllisyysmahdollisuuksiin. Tällä linjalla aion jatkaa, jos kansa suo. Sie päätät, jatkuuko työ.

Lue lisää
Laitetaan uutta putkeen Lapin liikennehankkeiden puolesta!

10.3.2023

Yhteistyöllä olemme saaneet monia tärkeitä Lapin hankkeita aikaiseksi. Valtatie 4 Oulun ja Simon välillä tulee kuntoon. Simon risteyksetkin tulevat valmiiksi. Kemin Ajoksen satama syvätään ja raide Suomesta Ruotsiin sähköistetään.

Nyt on uusien hankkeiden vuoro. Kolarin rata täytyy sähköistää, Käsivarrentie kunnostaa ja monia Itä-Lapin hankkeita saada eteenpäin.

 

Sie päätät, jatkuuko työ!

Lue lisää
Sie päätät, jatkuuko työ!

3.3.2023

Työhuoneen ovi on nyt suljettu ja kuukauden kuluttua tiedämme, saanko sen jälleen avata.

Lue lisää
Emme saa unohtaa, mitä Ukrainassa tapahtuu

24.2.2023

Venäjän hyökkäyssodan alkamisesta Ukrainaan on tänään kulunut vuosi.

Lue lisää

Katrista matkan varrella sanottua

"Katri ymmärtää kenttätyön merkityksen. Hän on välitön persoona ja ihmisten kohtaaminen hänelle on luontevaa."