Vaikeita kysymyksiä

Näissä vaaleissa eräs keskustelunalainen kysymys on ollut samaa sukupuolta olevien parien oikeudellinen asema. Se ei ole missään nimessä vaalien ykköskysymyksiä, mutta siihen sisältyy vahvoja arvolatauksia ja asiaan suhtaudutaan usein hyvin tunnepitoisesti.

Kysymys on vaikea, ja eri maailmankatsomukset suhtautuvat samaa sukupuolta olevien tilanteeseen eritavoilla. Olen tarkastellut asiaa paljon ihmisoikeuksien kannalta. Ketään ihmistä ei saa syrjiä yhteiskunnassa seksuaalisen suuntautumisen perusteella, koska suuntautuminen ei ole oma valinta. Tasa-arvo kuuluu kaikille.

Maallisen lainsäädännön puolella on pohdittu erilaisia vaihtoehtoja samaa sukupuolta olevien parien oikeudellisten olojen järjestämiseksi. Sukupuolineutraali avioliittolaki on yksi vaihtoehto ja olen joissakin yhteyksissä kertonut olevani valmis harkitsemaan sitäkin vaihtoehtoa. Mutta olen avoin eri vaihtoehdoille, mitä keskusteluun tulee. Myönnän, että tämä kysymys on hankala.

Iltalehden vaalikoneessa on kysytty kirkon velvollisuutta vihkiä samaa sukupuolta olevat parit. Katsoin, että siinä kysyttiin maallisen lainsäädännön alaan kuuluvaa parisuhteen virallistamista. Pahoittelen tästä syntyneitä väärinkäsityksiä. Kirkon ei mielestäni tule soveltaa oppejaan tietyn ihmisryhmän vaatimusten mukaan, jos ne eivät jostain syystä sen uskonkäsitykseen sovi.

Olen kaikissa yhteyksissä, joissa asiaa on minulta kysytty, tuonut esiin, että kirkolla on oikeus ja velvollisuuskin omaan käsitykseensä avioliitosta Raamatun pohjalta. Riippumatta maallisesta lainsäädännöstä kirkon tulee ehdottomasti voida toimia oman oppinsa ja tunnustuskirjojen nojalla kokematta syrjintää, kuten muillakin uskonnollisilla yhdyskunnilla uskonnonvapauden turvin. En todellakaan halua, että oma kirkkomme, sen enempää kuin mikään muukaan uskonnollinen yhteisö joutuisi toimimaan vastoin niitä arvoja, joita se itse pitää pyhinä.

Kuulun kirkkoon, mutta en pyri kirkolliskokoukseen vaan eduskuntaan.