Pääministeri Juha Sipilän keskustan puolu­e­val­tuus­tossa pitämästä hajaut­ta­mis­pu­heesta nousi kansallinen keskustelu.

Keskit­tä­mi­si­de­o­lo­gian kannattajat tyrmäsivät puheen oitis. Hajauttaminen ei kuulemma paranna kilpailukykyä, vaan päinvastoin.

Etenkin vihreät julis­tau­tuivat kilpailukyvyn ylipapeiksi. Kilpailukyvyn nimissä meidän olisi kaikkien muutettava suuriin, tiheästi asuttuihin kaupunkeihin. Suomesta ilmeisesti vain Helsinki täyttää nämä kriteerit.

TÄMÄ on omalaatuinen puheenvuoro juuri vihreiden suunnasta. Jos ajattelemme, että kilpailukyky on kaiken muun yli menevä arvo, voisimme alkaa kysee­na­lais­ta­maan esimerkiksi sellaisia yhteisesti sovittuja asioita kuten ympä­ris­tö­normit ja luon­non­suo­jelu. Selkeä haitta kilpai­lu­ky­vylle, halvemmaksi tulee kun ei tarvitse turhaan näihin rahaa laittaa.

Entä eläinten hyvinvointi, selvä haitta kilpai­lu­ky­vylle. Työhy­vin­vointi. Tulee kalliiksi, haitta kilpai­lu­ky­vylle, parempi laittaa raihnaiset vaihtoon. Ranuan mummojen hoitaminen nyt ainakin rasittaa kilpai­lu­ky­ky­ämme.

Varhais­kas­vatus ja koulukin maksavat, ei niitä varmaan ole järkevää tarjota ainakaan ilmaiseksi ja kaikille. Siellähän voi olla oppi­mis­ha­lut­tomia häiriköitä mukana.

Kilpailukyvyn nostaminen päämääräksi ja arvoksi johtaa harhaiselle tielle ja talouden ylivaltaan. Olen yllättynyt, että juuri osa vihreistä on lähtenyt tällaiselle linjalle.

Kilpailukyvyn nostaminen päämääräksi johtaa harhaiselle tielle ja talouden ylivaltaan.

SUOMESSA hoidetaan maaseudun mummot julkisin varoin, koska se on inhimillistä.

Suomessa jokainen lapsi asuinpaikasta riippumatta pääsee kouluun, koska tasa-arvoinen yhteiskunta kasvaa vauraaksi.

Suomessa halutaan säännellä ympäristön kuormitusta ja jättää myös alueita koske­mat­to­miksi, koska haluamme, että tulevat sukupolvet saavat nauttia maailman puhtaimmasta ilmasta ja hyvinvoivasta luonnosta.

Suomessa eläinten hyvinvointi on korkealla tasolla, koska kukaan meistä ei hyväksy rääkkäystä eikä viattomille eläimille aiheutettua kärsimystä.

Suomessa on omaa ruoan­tuo­tantoa, jotta kriisin sattuessa emme jäisi pelkästään muiden avun varaan.

KILPAILUKYKY on mittari, ei päämäärä. Koetamme olla mahdol­li­simman tehokkaita ja moderneja pysyäksemme muuttuvan maailman menossa ja ollaksemme mielellään askel edellä.

Mikäli maamme on kilpai­lu­ky­kyinen, käyvät tuotteemme paremmin kaupaksi maailmalle. Saamme työtä ja vaurautta, jolla voimme omista arvoistamme lähtevää yhteiskuntaa rakentaa.

Väärin toimitaan, jos haemme kilpailukykyä toimilla, jotka ovat arvojemme ja hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tamme vastaisia.

TÄMÄN vuoksi me keskus­ta­laiset haluamme, että talouskasvu on kaikin puolin kestävää. Tältä vahvalta pohjalta on talouskasvua ja kilpailukykyä haettava ja etsittävä, myös maaseudulta, jossa on paljon kasvun siemeniä.

Yksituumaisen kilpai­lu­ky­ky­mantran hokemisen sijaan on palautettava mieleen inhimilliset ja ympä­ris­töl­liset tekijät. Niissä on kyse arvoista.

Toivottavasti myös tule­vai­suu­dessa laajalla yksi­mie­li­syy­dellä Suomessa arvostetaan tasa-arvoista ja oikeu­den­mu­kaista yhteiskuntaa. Ei siksi, että se olisi yksin kilpai­lu­ky­ky­te­kijä, vaan siksi, että haluamme jokaiselle mahdol­li­suuden rakentaa tätä maata.