11.3.2014

Puhe asuinmaaseutufoorumissa

Arvoisa ministeri, hyvä seminaariyleisö,

Tervetuloa Tornioon, pian 400-vuotiaaseen Lapin vanhimpaan kaupunkiin. Tornion omaleimaisuus on aina ollut raja. Tämä on ollut Lapin raja, kauppiaiden raja, veden ja meren raja. Sittemmin tästä tuli myös valtakunnan raja. Kun elää rajakunnassa hallinnollisesti alue piirtyy tietenkin Suomen rajojen sisään, mutta ihmisten arkipäivän elämässä tällaisia kansallisvaltioiden rajoja ei enää samassa määrin ole. Ihmiset menevät rajojen yli. Opiskelevat, työskentelevät ja asuvat molemmin puolilla valtioiden rajoja. Valitettavasti tämä ei yleensä näy kansallisissa pääkaupungeissa. Niistä maailma katsotaan kyllä kansainvälisesti, mutta ei kovin alueellisesti tai saati siten, että noita alueita katsottaisiin kansainvälisesti niin, että ne koostuisivat kunnista molemmin puolin rajaa. TornioHaaparanta on juuri tällainen alue. Monessa mielessä koko Torniojokivarsi on yhteistä, rajat ylittävää eurooppalaista aluetta. Rajaksi muuttunut väylä, ei ole koskaan ollut erottava vaan elämää yhdistävää.

Terveisinä valtiovallalle toivonkin ettei Suomen rajaseutuja katsottaisi vain reuna-alueina, vaan annettaisiin vapaus, mahdollisuus ja tuki toiminnassa myös ylittää nuo rajat. Kun saamme täällä paikallisesti jonkin yhteistyöesteen purettua Haaparannan kanssa aina jostain, nousee esiin uusi byrokratian kukkanen, vaikka me olemme sentään EU:ssa, joka on rakennettu neljälle vapauden periaatteelle. Todellisuudessa ihmisten, pääomien, tavaroiden ja palveluiden vapaalle liikkuvuudelle täytyy täälläkin, Euroopan unionin rauhallisimmilla rajoilla tehdä vielä paljon työtä.

On hienoa, että seminaari on tultu pitämään Tornioon. Tornio on aika laaja kunta, noin seitsemän kertaa Helsinkiä suurempi, joten maaseutualueet ovat meille tuttuja. Monet tulevaisuuden kasvualoista toivotaan löytyvän juuri maaseudulta, vaikka maaseutujen kehitystyö on viime vuosikymmeninä jäänyt lähinnä muutamille kotiseuturakkaille sisupusseille. Nimittäin maaseudulla elämistä ja yrittämistä ei takuulla ole tehty helpoksi. On turha puhua vihreän teknologian tai biotalouden mahdollisuuksista, jos samanaikaisesti koulutuspaikkoja valutetaan pois pohjoisesta tai liikkumisesta tehdään niin kallista, että siihen on varaa vain varakkailla. On lapsellista olettaa, että maaseudulle syntyisi uusia yrityksiä pelkillä kauniilla sanoilla, jos tietoliikenneverkot eivät ole kunnossa. Mielenkiinnolla odotan kuituverkkoesitelmää. Nopeat tietoliikenneyhteydet ovat nykypäivänä jo samanlainen elämisen ja toimeentulon edellytys kuin aikanaan olivat valtatiet. Toimivat tietoliikenneverkot ovat tämän päivän perusinfrastruktuuria. Siksi valtiovallan pitäisikin laittaa tietoverkkoihin suurempia kansallisia satsauksia, kuten on laitettu tiestönkin rakentamiseen ja ylläpitoon.

Viime vuonna Pohjois-Ruotsissa, Norrbottenissa sattui jotain poikkeuksellista. Tiedättekö mitä? Siellä kasvoi väkiluku ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1975. Nousu on vielä maltillista. Viime vuonna Norrbottenissa kasvua oli +1100 henkeä. Samanlainen ilmiö on ollut Pohjois-Norjassa jo muutaman vuoden. Väkiluku on noussut muutaman tuhannen hengen tasaista tahtia kaikkien hämmästykseksi. Pohjois-Suomessa saamme sen sijaan edelleen kohdata jokainen alkutalvi saman uutisen: ”Lapin väkiluku jatkaa laskuaan”. Ehkäpä joku vuosi tuo ruotsalaisnorjalainen ilmiö leviäisi myös tänne. Miten hienoa olisikaan lukea tilastoa, joka kertoisi Lapin väkiluvun nousseen ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Väestöliikkeen suuntaan voi siis vaikuttaa. 

Arvoisa seminaariyleisö,

Suomi on Euroopan laajimpia ja harvimmin asuttuja maita. Meille monet itsestäänselvyydet kuten luonnon puhtaus, puhdas ruoka, rauha ja turvallisuus ovat asioita joita me emme aina arvosta, mutta joiden suuren tärkeyden huomaa, kun niitä ei enää ole. Moni turisti on ihmeissään, kun voi kuulla erämaassa, miltä hiljaisuus kuulostaa. Kyllä minullakin vääntyy suu hymyyn, kun näen jonkin lappilaisen kunnan raitilla poroja. Viimeksi näin kävi, kun olin Posiolla näin ravintolan ikkunasta, kun tietä pitkin ei lönkytellytkään lenkkeilijä, vaan siellä jolkotteli pari poroa. Nämä ovat asioita, jotka lappilaisten pitää osata myydä maailman matkaajille.

Maaseutuasumisen mahdollisuudet eivät ole kadonneet minnekään. Ne ovat ehkä ajoittain olleet vailla yleistä arvostusta. Suomen hehkutetut kasvualat löytyvät jälleen kerran luonnosta. Täällä Lapissa me sen tiedämmekin. Olemme tarjonneet maailmalle puuta, paperia, sellua, kaivoksesta kaivettua kromia, jatkojalostettuna ruostumattomaksi teräkseksi. Olemme tarjonneet suomalaisille sähköä ja yrityksille mahdollisuuksia laajentua rajojen ulkopuolelle. Reilun tunnin ajomatkan alueella, täällä asuu lähes puoli miljoonaa ihmistä. Jätän pohdittavaksenne, kuinka monessa yhtä maaseutumaisessa paikassa törmää Suomessa samaan.

 

Oikein mukavaa seminaaria!