7.2.2011
Poroelinkeino on osa Lappia!
On todella ikävää lukea kannanottoja, joissa pyritään leimaamaan poromiehet salakaatajiksi ja annetaan ymmärtää, että heidän toimintansa johdosta Lapin matkailu voi vaarantua ja poronlihan kysyntä heikentyä. Varmasti poromiehet, alkuperäisimmän ja luonnonmukaisimman lappilaisen elinkeinomme harjoittajat haluavat turvata elinkeinonsa tulevaisuuden ja menestystä koko maakunnallemme.
Petoasiat ovat puhututtaneet meitä lappilaisia viime aikoina tavanomaista useammin. Keskustelu saavuttaa silloin tällöin myös valtakunnalliset mittasuhteet. On todella ikävää lukea kannanottoja, joissa pyritään leimaamaan poromiehet salakaatajiksi ja annetaan ymmärtää, että heidän toimintansa johdosta Lapin matkailu voi vaarantua ja poronlihan kysyntä heikentyä. Varmasti poromiehet, alkuperäisimmän ja luonnonmukaisimman lappilaisen elinkeinomme harjoittajat haluavat turvata elinkeinonsa tulevaisuuden ja menestystä koko maakunnallemme.
Lapin Kansan ja Pohjolan Sanomien gallup (29.1.2011) osoittaa, että äärimmäisiä mielipiteitä niin suurpetojen täydellisestä rauhoittamisesta kuin kaikkinaisesta hävittämisestä esiintyy varsin vähän. Lappilaisen luonnon tasapaino halutaan säilyttää. Mutta me haluamme myös taata poroelinkeinolle toimintamahdollisuudet nyt ja tulevaisuudessa. Ne lukuisat tilastoihin perustuvat mielipiteet, joita monet poromiehet ovat esittäneet julkisuudessa, ovat surullista kuultavaa.
Nykyisessä keskustelussa ei ole kyse mistään pienestä purnauksesta muutamasta susien suuhun joutuneesta porosta. Nyt on kyse kokonaisen elinkeinon olemassaolosta. Tilanne vaikuttaa pahentuneen varsin nopeasti muutaman vuoden kuluessa. Porojen hävikki kasvaa, monissa paliskunnissa teurastettavien porojen määrä on suorastaan romahtanut. Tuskin nykyinen petopolitiikka saisi etelän kaupunkilaistuneessa väestössäkään paljoa sympatiaa osakseen, jos heille kerrottaisiin asiasta todellista tietoa.
Kun lappilaiset ovat nousseet jämerästi puolustamaan poroelinkeinoa, on tulosta tullut. Paliskuntain yhdistyskään ei syntynyt itsestään. Se syntyi aikanaan lappilaisten poromiesten ja muiden porotalouden merkityksen ymmärtävien ponnistelujen tuloksena, kuten monet muutkin valtiovallan sallimat parannukset poroelinkeinoa harjoittavien asemaan. Tämä taistelu on varmasti vaatinut lappilaisilta ääntä ja äänitorvia. Tätä samaa yksimielistä ääntä tarvitaan tänäänkin, ja sitä on käytettävä niin lujasti, että se kuuluu Helsingissä asti.
Lappi on kärsinyt monenlaisten työpaikkojen menetyksistä kuluneina vuosikymmeninä. Poronhoitoa ei voi onneksi siirtää Kiinaan. Se on elinkeino, jota täällä tarvitaan ja, jonka toimintaedellytykset on turvattava tarvittaessa voimakkaastikin petopolitiikkaan puuttumalla.