30.5.2014

Blogi: Millä mielellä ehdolle?

Keskustan varapuheenjohtajakilpailu käynnistyi toden teolla eurovaalien jälkeen. Ilmoittauduin itse mukaan jo hyvissä ajoin toukokuussa. Alkujaan en ollenkaan edes ajatellut lähteä varapuheenjohtajakilpailuun. Kun uutinen Riikka Pakarisen luopumisesta tuli, nousi mieleeni ensin muiden nuorkeskustalaisten nimiä, joiden kannattaisi pyrkiä puoluejohtoon.

Eräs heistä oli esimerkiksi Keskustanuorten entinen puheenjohtaja Antti Kurvinen. Jossain vaiheessa huhtikuuta tilanne kääntyi ja yhtäkkiä minä aloinkin saada kannustuspuheluita ympäri Suomen, että kannattaisi lähteä tavoittelemaan Keskustan varapuheenjohtajuutta.

Kun kotipiirini Peräpohjolan nais- ja piirijärjestö tekivät minusta esityksen ja kun kotikaupungissakin oltiin sitä mieltä, että anna mennä vain, rohkaistuin, ja asetan itseni Turun puoluekokouksen arvioitavaksi varapuheenjohtajaehdokkaana.

Olen koko pienen ikäni pyörinyt keskustalaisessa elämän menossa mukana. Muistan, miten vuoden 1994 presidentinvaalien aikaan kävin koulua rajakaupunkien Tornion ja Haaparannan yhteisessä kielikoulussa. Opimme, että Ruotsilla on kuningas ja Suomella presidentti. Seitsemänvuotiaalle tämä presidenttiasia ei vielä ihan avautunut ja oletin Paavo Väyrysen olevan Suomen kuningas, koska hänen mainoksiaan näkyi niin paljon kaikkialla. Huvittava tarina, jolle myös Paavo nauroi kertoessani sen hänelle. Eurovaaleissahan hän kampanjoi kuningasteemalla.

Muistan myös, miten nuori vaalea nainen tuli erään kerran taloomme pitämään puhetilaisuutta. Hän oli eduskuntavaaliehdokas Maria-Kaisa Aula, joka vieraili vanhempieni järjestämässä tupaillassa vuoden 1991 eduskuntavaalien alla. Aula oli silloin vuoden vanhempi kuin minä nyt. Tupailta kannatti pitää, sillä Aula pääsi ensiyrittämällä eduskuntaan Tervolasta 27-vuotiaana.

Keskustaan liityin lukiolaisena. Kun sitten pääsin yliopistoon opiskelemaan, lähdin Rovaniemellä matkaan Keskustaopiskelijoiden ja – nuorten toimintaan. Sitä polkua pitkin avautui mahdollisuuksia olla Rovaniemen Keskustaopiskelijoiden johtokunnassa, Lapin Keskustanuorten puheenjohtajana, Keskustanuorten liittohallituksessa, Keskustan puoluevaltuustossa ja lopulta myös kansanedustajaehdokkaana. Kevään 2011 alla työskentelin silloisen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen lehdistöavustajana ulkoasianhallinnossa. Työskentely ulkoministeriössä oli kuin lottovoitto kansainvälisten suhteiden opiskelijalle. Keväällä käytiin myös eduskuntavaalit, joissa jäin Lapista niukasti varasijalle 3339 äänellä.

Keskustan varapuheenjohtajakilpailuun olen lähtenyt teemalla uutta pitoa puolueeseen. Joku voi pitää hieman erikoisena, miksi kampanjoida kesällä pidolla, mutta Enontekiöllä pystyy vielä hiihtämään! Pitoa on monenlaista. Ensinnäkin tässä puolueessa täytyy huolenpidon olla läsnä jatkuvasti. Keskusta on puolue, joka pitää huolta kaikista alueista ja rakentaa alueiden vahvuuksien varaan sitä kaivattua uutta kasvua. Meille on tärkeää, että ihmiset kaikkialla voivat olla, asua, kouluttautua ja työskennellä.