Luandassa oli kuuma

Olin etuoikeutettu päästessäni käymään ensimmäistä kertaa Afrikassa. En aloittanut Afrikkaan tutustumista suomalaisille tutuimmista Pohjois-Afrikan osista käymällä Egyptissä, Tunisiassa tai Marokossa, vaan suuntasin suoraan Afrikan sydämeen: Saharan etelä puolelle - Angolaan. Olin esimieheni ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen mukana vienninedistämismatkalla Luandaan, Angolan pääkaupunkiin, jossa on enemmän asukkaita kuin koko Suomessa. Vierailu oli ensimmäinen suomalaisministerin virallinen vierailu Angolaan. Matkalla oli mukana 15 henkinen yritysvaltuuskunta, josta vastasi Finpro. Valtuuskunta koostui konetekniikan, luonnonvarojen ja terveydenhuollon ammattilaisista.

Luanda on kuin, mikä tahansa kehittyvän maan suurkaupunki. Elintaso nousee jatkuvasti, joillakin enemmän kuin tosilla. Kaupungissa ei ole kunnon infrastruktuuria eikä toimivaa julkista liikennettä ja sähkökatkokset olivat lukuisia, mutta meno vaikutti muuten oikein lupsakalta.

Angola on Portugalin entinen siirtomaa ja kielikin on edelleen sama. Siirtomaa-aikaista rakennuskantaa oli Luandassa hyvin paljon jäljellä, osa paremmassa ja osa vähän heikommassa kunnossa olevia rakennuksia.

Angolan historia on myrskyinen. Maassa on vasta vuonna 2002 loppunut kolmekymmentä vuotta kestänyt verinen sisällissota. Yhtä kauan maata on hallinnut myös marxilais-leninistiset juuret omaava MPLA- puolue ja maan presidenttinä istunut sama jantteri, José Eduardo dos Santos. Uuden perustuslain mukaan maan presidentti on parlamenttivaalit voittaneen puolueen puheenjohtaja. Hän voi jatkaa virassaan vain kaksi peräkkäistä kautta, mutta tämä lakimuutos ei koske istuvaa presidenttiä ja käytännössä dos Santos voisi olla presidenttinä yhteensä 55 vuotta!

Ensimmäinen kerta Afrikassa antoi valtavasi ajattelemisen aihetta. Angola on maailman suurin öljyn tuottaja ja maan tuloista 95 prosenttia tulee öljyn myynnistä. Öljyn hinnan noustessa Angolalla on mennyt lujaa eikä maailmantalouden kriisi osunut Angolaan edes kovin pahasti. Toki sen yksipuolinen elinkeinorakenne on äärimmäisen haavoittuva. Huimista öljytuloista huolimatta luonnonvaroiltaan äärimmäisen rikas Angola tuo esimerkiksi lähes kaikki elintarvikkeensa ulkomailta. Maan maatalous on erittäin tuottamatonta. Vaikka viljelijällä voisi joitain myytävää ollakin, ei hän saa tuotteitaan kaupunkiin myyntiin, kun toimiva infrastruktuuri puuttuu.

Maaseudulla ihmiset elävät äärimmäisessä köyhyydessä ilman minkäänlaisia palveluita, myös ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Köyhyys kurkisti myös hotellini ikkunasta sisään, kun vastapäisen kerrostalon katolla oli epämääräinen asuttu romumaja sekä viereisellä maapläntillä pienimuotoinen slummi.

Paluu Suomeen oli hyinen: lämpötilavaihtelu oli yli 50 astetta! Mutta onneksi kaikkeen tottuu ja tokihan kotiin on aina mukava palata, lyhyiltäkin matkoilta.