Katrilta kysyttyä & Katrin vastaukset

9.6.2016

Mitkä ovat ensimmäisiä muistojasi politiikasta? Mitä ajattelet EU:sta? Katri vastaa hänelle tulleisiin kysymyksiin.

Minkälaista toimintaa haluaisit kehittää puolueessa?

Keskusta-aate tekee puolueestamme ainutlaatuisen. Siksi eräs tärkeä työmuoto, joka on jäänyt liikaa unohduksiin, on aatteellisten koulutusten järjestäminen. Meillä on keskitytty kenties liikaa vain vaalien ympärillä pidettäviin koulutuksiin.

Puhumme aivan liian vähän politiikan sisällöstä. Puolue voisi kehitellä erilaisia koulutuspaketteja, joiden pohjalta osastoissa ja piireissä toimintaa voitaisiin järjestää. Myös aatteellista kirjallisuutta ja muuta opetusmateriaalia tulisi valmistaa. Puolueen klassikkoteoksista voisi ottaa uusintapainoksia.

Tärkeää on myös käydä arvoista lähtevää keskustelua. Puolueen täytyy olla kanava alhaalta ylös, muutoin. Tätä yhteyttä ei löydetä muuten kuin käymällä nykyistä enemmän ja avoimemmin sitä poliittista keskustelua, mitä varten me olemme politiikkaan lähteneet. Eli maailman parantamista.

Mikäli painotetaan vain vaalityötä, jää linjauksen kapean johdon varaan. Silloin juuri menetetään se kosketus ja tuntuma suomalaiseen arkeen.

 

Mitkä ovat ensimmäisiä muistojasi politiikasta?

Lapsuuskotini oli yhteiskunnallisesti aktiivinen. Isäni on hoitanut eri luottamustehtäviä. Muistan hyvin, kuinka hän toimi vuoden 2003 eduskuntavaaleissa entisen prikaatinkenraali Kauko J. Taskilan vaalipäällikkönä. Kampanja päättyi dramaattisesti, kun Taskila menehtyi ennen vaalipäivää saatuaan sairaskohtauksen omassa vaalitilaisuudessaan.

Varhaisempi muisto liittyy lapsuuteeni, jolloin julkisuudessa olivat esillä ns. ”kettutytöt”. Myös kotikylälläni sijainneelle kettuja minkkitarhalle tehtiin isku ja eläimet päästettiin luontoon. Seurauksena oli mm. se, että ketut söivät meidän tilamme kanat pihamaalta. Muutama höyhen vain löytyi. Ja pitkään pelotti mennä kouluun, kun odotti, että koska minkki hyppää ojasta. Sellainen turkistarhoille kohdistuva hyökkäily tuntui jo lapsena pahalta enkä ole sitä myöhemminkään hyväksynyt.

 

Mitä ajattelet EU:sta?

Olin seitsemänvuotias, kun EU-jäsenyydestä äänestettiin. Ympäristössäni oli paljon EU:n vastustusta. Muistan kuinka yhden ystäväni isällä oli sikafarmi ja kansanäänestyksen ratkettua hän päätti pistää siat teuraaksi. Omakin peruskriittinen asenteeni EU:ta kohtaan on säilynyt.

Nyt kuitenkin olemme EU:n jäseniä, se on tosiasia, ja meidän on koetettava vaikuttaa unionissa mahdollisimman tehokkaasti kansallisen edun pohjalta. EU-asioiden tuntemusta tulisi Suomessa lisätä. Paremmin voimme vaikuttaa asioihin, kun tiedämme vaikutuskanavat.

 

 

Mitä muuta olet tehnyt kuin politikoinut ja opiskellut?

Musiikki on minulle läheinen harrastus. Olen soittanut klarinettia eri orkestereissa. Näyttelin aikanaan kansalaisopiston nuorisoteatterissa ja harrastin yleisurheilua. Paikallisia ja piirisarjoja onnistuin joskus voittamaankin.

Paljon aikaa olen viettänyt myös mummoni yritystoiminnassa. Mummolla on ollut pitopalvelu ja jo lapsena näin naisyrittäjyyden arkea hyvin läheltä. Olen tiskannut, siivonnut ja tarjoillut mummon apuna monet vuodet.

 

Mitä mieltä ulkopolitiikasta?

Ulkopoliittisella aktiivisuudelle on valtava merkityksestä, suurempi kuin annamme monesti ymmärtää. Lyhyesti sanottuna ilman ulkopolitiikkaa ei ole sisäpolitiikkaa.

Ulkopoliittista aloitteellisuutta ei saa jättää EU:n varaan. Suomen on harjoitettava aktiivista kahdenvälistä ulkopolitiikkaa. Hyvin hoidettu ulkopolitiikka mahdollistaa maallemme tuottoisan ulkomaankaupan ja on viime kädessä paras tae maamme turvallisuudelle.

Ajat ovat muuttuneet YYA-sopimuksen päivistä, mutta Kekkosen-Paasikiven -linjan perusopit ovat edelleen ajankohtaisia. Kahdenvälistä ulkopolitiikkaa tulee siis hoitaa myös EU-aikana. Ulkopoliittisesti aktiivisin puolue on nyt Kokoomus. Meillä keskustassa on erittäin hyviä ulkopolitiikan osaajia, mutta heidän harteilleen ei voi kaikkea jättää. Pitäisi siirtää vastuuta hiljalleen myös nuoremmille.

 

Uskotko Suomen kykenevän puolustamaan itse itseään tällä hetkellä jos itänaapuri hyökkäisi?

Kysymys on hyvä, koska teemme juuri talouden sopeutustoimia. Tässä on riski, että liian lyhyt jänteisesti puramme maanpuolustuskykyämme.

Aihe ei ole välttämättä aivan suosituimpia nuorten keskuudessa, mutta tässä on kerta kaikkiaan mietittävä pitkää linjaa.

Tällä hetkellä meillä on uskottava puolustus, mutta olen huolissani jatkosta.

 

Entä mitä mieltä EU:n yhteisistä sotilasjoukoista tai Natosta?

Kansainvälisissä konflikteissa osamme on lääkärin eikä tuomarin.

Kannamme globaalia vastuuta esimerkiksi osallistumalla rauhanturvatehtäviin, mutta suomalaisten sotilaiden ei tule taistella vieraiden valtioiden sodissa.

Nato-jäsenyydelle selvä ei!

 

Entä sosiaaliturva? Mitä mieltä vastikkeellisesta sosiaaliturvasta ja negatiivisesta tuloveromallista?

Tarvitsemme talouspolitiikkaa, joka nostaa mahdollisimman monen heikosti kouluttautuneen tai osatyökykyisen mukaan työmarkkinoille työttömyyden sijaan.

Tämä tarkoittaa uutta työtä etenkin palvelualalle. On kestämätön tilanne, että meillä on samaan pulaa käsipareista vanhainkodeissa ja samaan aikaan työhaluisia ihmisiä vailla työtä. Tässä nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme painaa ihmisiä toimettomuuteen.

On tilanteita, jossa työn vastaanottaminen tarkoittaa niin kovaa etuuksien menettämistä, että kaikkein pienituloisimpien tosiasiallinen veroprosentti etuusmenetyksen huomioiden nousee yli 70 %.

Kaikki ymmärtää, että tämä on monelle liian suuri porras noustavaksi, kun melkein saman saa työttömänä.  Tätä porrasta olisi radikaalisti laskettava.

Keinoja on esitetty useita.  Viimeksi Juhana Vartiainen ja Osmo Soininvaara kiinnittivät tähän huomiota epäonnistuneesti nimetyllä pamfletillaan ”Lisää matalapalkkatyötä”.

Heidän ydinviestinsä oli kuitenkin positiivinen. He lisäisivät tarjolla olevia töitä laskemalla palkkauskustannuksia ja muokkaamalla positiivisia kannustimia niin, että halukkaita työntekijöitä ilmaantuisi entistä enemmän. Heidän ehdotuksissaan työnantajakustannuksia kevennettäisiin tai valtio tukisi palkkausta. 

Osatyökykyisten suhteen meillä on liian usein tilanne, jossa oletetaan, että kaikkien pitäisi pystyä yhtä hyvään suoritukseen. Tämän sijaan olisi luotava malleja, joissa kukin pystyy tekemään kykyjen mukaista työtä. Kyllä me tarvitaan heidänkin panostaa, jotka eivät syystä tai toisesta kykene aina maksimisuoritukseen.

Yksi hyvä keino olisi valtion tai kuntien perustamat poolit, joista vuokrattaisiin osatyökykyisiä ja pitkäaikaistyöttömiä yrityksille, kantaen kuitenkin työnantajariskin.

On selvää, että työllistäminen näillä keinoin maksaa, mutta vielä kalliimpaa on antaa ihmisten nyrjähtää syrjään suomalaisesta elämänmenosta.

En katso taloutta siitä näkökulmasta, että heikentämällä sosiaaliturvaa loisimme uutta työtä. Teolliset investoinnit, maatalous ja monista muista aloista huolehtimalla pidämme työpaikat Suomessa.

Sosiaaliturvaa tulee kuitenkin kehittää kohti kannustavaa tai negatiivistia tuloveromallia kohti siten, että järjestelmä ei luo esteitä itse kunkin työllistymiselle.

 

Kansalaispalvelus ja koko ikäluokan tulevaisuuskutsunnat?

Olen avoin pohtimaan erilaisia malleja, mutta täytyy muistaa kaiken ydin: uskottava oma puolustus. Se täytyy pitää kirkkaana mielessä, eikä sitä tule ohittaa. Kansalaispalvelus ei tällainen välttämättä olisi, mutta en ole varma parantaisiko kuinka meidän puolustustamme.

Kansalaistyötä tehdään jo nyt valtava määrä erilaisissa yhdistyksissä. Tätä Suomen hiljaista vahvuutta täytyy vaalia.

 

Sote-uudistus?

Nyt ajettava malli on paljon parempi kuin ns. miljoonapiiri-malli, jossa Suomi tosiaan olisi jaettu viiteen noin miljoonasta asukkaasta koostuvaan alueeseen. 

Linjan vedon koittaa kuitenkin arki. On oltava rehellinen. Uusikin malli sisältää vaikeita kohtia, jotka on ratkaistava. Moni asia on vielä epäselvä. Taululla on raamit, mutta maalaus on vasta muodostumassa. Huolissani olen kansanvallan toteutumisesta uudessa markkinaehtoisuutta korostavassa mallissa.

Yleisemmin kuntapäättäjänä minua huolettaa palveluiden karkaaminen kauas kansalaisista. Vastaukseksi on esitetty lähipalvelulakia, toivon eduskunnan sellaisen säätävän. Kuntapäättäjänä minua toisaalta myös helpotti, että edellisen hallituksen ajama kuntarakenteen muutos SOTE:lla ratsastaen on saatu katkaistua.

Meitäkin käytiin Torniossa edellisen hallituksen ministeriä myöten ojentamassa, miten kuntaliitos on ainoa vaihtoehtomme. Nyt sen tiedämme olleen aivan turhaa. 

 

Huolettaako terveyserot ja etenkin lapsiperheköyhyys? Mitä on tehtävissä?

Suomessa terveyserot ovat hälyttävän suuria, tarkasteltiin niitä koulutuksen, tulotason tai ammatin kautta.

Naiset elävät lähes seitsemän vuotta pitempään kuin miehet. Itä- ja Pohjois-Suomen kansalaisten terveys on huonompi kuin länsi- ja eteläsuomalaisten. Väestöryhmittäiset terveyserot eivät ole supistuneet, vaikka näiden erojen pienentäminen on ollut yksi Suomen terveyspolitiikan tärkeimmistä tavoitteista.

On selvää, että suurilla tuloeroilla on oma vaikutuksensa myös mahdollisuuksien tasa-arvon toteuttamiseen. Vanhempien sosiaalinen asema ennustaa heidän lastensa sosiaalista asemaa yleensä voimakkainten niissä maissa, joissa on suuret tuloerot.

Miten sitten saisimme perhe-, koulutus- ja terveyspolitiikan vastaamaan tähän haasteeseen?

Tutkimusten perusteella näyttää selvältä, että aikuisiän hyvinvoinnille luodaankin puitteet vielä tänäkin päivänä lapsuudessa.

Ensinnäkin kodin, päiväkodin ja koulun työnjako tulisi saada selkeämmäksi. Yksiselitteisesti päävastuu on kodilla.

Ongelmat palautuvat ihan arjen tasolle. Kodin ongelmat näkyvät kuitenkin liian usein vain erilaisina lapsen omina heikkouksina. Mikäli päiväkodissa ja koulussakaan ei tueta vahvuuksia, lapsen polku saattaa olla syrjäytymisen polku.

Vastaavasti jos kotona on suhteellisen kivutonta, on aikaa kiinnittää myös lapsen menestymiseen enemmän huomiota.

Lapsiperheiden välittömän toimeentulon turvaaminen mm. riittävillä lapsilisillä antaa osaltaan mahdollisuudet keskittyä muuhunkin kuin taloudellisiin huoliin.

Samoin tulisi viimein vakavasti harkita perinteisen kotiavun palauttamista. Tällöin ongelmiin voitaisiin riittävän aikaisessa vaiheessa reagoida, eikä vasta sitten kun puuttuminen on myös yhteiskunnalle kalliimpaa.

Toisekseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomioita siihen, että asuinalueet eivät eriydy. Kaupunkien kaavoitus on tässä vaikuttava keino, samoin ylipäätään se, että Suomi pidetään kauttaaltaan asuttuna.

Kolmanneksi meidän uudistettava nykyinen terveydenhuoltojärjestelmämme. Sitä pidetään nykyisellään yhtenä OECD-maiden epätasa-arvoisimmista. Työssäkäyvät saavat nopeaa ja hyvää hoitoa sekä pääsevät ennaltaehkäisevän huollon piiriin. Sitä vastoin työelämän ulkopuolella olevat jäävät yhä heikkenevät julkisen terveydenhuollon piiriin.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen on käynnistynyt ja sen yhdeksi ohjenuoreksi tulee ottaa terveyserojen pienentäminen tarjoamalla tasa-arvoisemmat palvelut kaikille suomalaisille.

 

Mitä mieltä olet Suomen ja Keskustan EU-politiikasta?

Olen mielenkiinnolla seurannut teidän nuorten keskustalaisten avauksia EU-vaaleissa. Ilolla olen huomannut, että nämä asiat kiinnostavat kovasti ja näihin on perehdytty.

Itsekin olen tätä tehnyt opintojeni ja nuorisopolitiikan keinoin. Suomen pitää olla aktiivinen EU:ssa, mutta oikeisiin asioihin keskittyen.

En kannata liittovaltiota, eikä meidän pitäisi tässä mielessä voimavaraamme sen edistämiseen. Näin on käynyt mm. Lipposen aikaan kun menimme ”kaikkiin ytimiin”.

 

TTIP-kauppasopimuksesta?

Olen kyllä vapaan kaupan kannattaja. Merenranta- ja rajakaupungista tulevana ymmärrän kansainvälisyyden merkityksen.

Kyse on tässäkin kuitenkin myös siitä, että kukin kansakunta katsoo asiassa omaa etuaan. Tällöin kysymys on paljolti myös ajoituksesta, miten minkäkin maan markkinat ovat kehittyneet, onko oman maan tuotteille kysyntää kansainvälisesti.

Uskon sinänsä, että Suomi pärjää myös TTIP-maailmassa, mutta siellä on monta kohtaa mitkä pitää tarkkaan katsoa.


Mitä mieltä olet subjektiivisesta päivähoito-oikeudesa?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL julkaisi joku aika tutkimuksen kaikista vuonna 1987 syntyneistä suomalaisista. Tutkijat siis seurasivat kaikkia vuonna 1987 Suomessa syntyneitä eli noin 60 000 lasta sikiöajalta vuoden 2008 loppuun saakka.

Olen itsekin syntynyt vuonna -87, joten olen tutkimuksessa mukana.

Tulokset olivat karuja kertoen siitä miten elämän lähtökohdat ennustavat tulevaa. Näin oli oikeastaan jo syntymähetkestä lähtien: toimeentulotuen varassa elävien vanhempien lapset painoivat keskimäärin vähemmän kuin muut.

Tutkimustulokset voi kiteyttää meidän kaikkien arkikokemukseen perustuvaan havaintoon siitä, että ongelmilla on taipumus kasaantua ja siirtyä vanhemmilta lapsille.

Asiaan perehtyneen tutkija Reija Paanasen mukaan kehitys on menossa taaksepäin nimenomaan tuloerojen kasvun myötä. Merkittävää on se, että 1950-luvulla syntyneille sattunutta huimaa sosiaalista nousua ei enää tapahdu.

Osin huojentava on kuitenkin se tieto, että tutkijoiden mukaan huono-osaisuus ei ole mitenkään geenien kautta perinnöllistä, vaan kyse on sosiaalisesta perimästä, joka vaikuttaa esimerkiksi asenteisiin ja arvoihin.

Tutkimuksen ehkä kaikkein huolestuttavinta luettavaa oli se, että tutkitusta vuoden 1987 ikäluokasta joka kuudennelta puuttui kokonaan peruskoulun jälkeinen tutkinto. Peräti joka viides oli 21-vuotiaaksi mennessä tarvinnut hoitoa mielenterveysongelmiinsa.

Tutkijoiden mukaan erityisen tärkeää mahdollisuuksien tasa-arvossa oli se, että köyhemmät perheet elivät osana monituloisia naapurustoja. Mitä enemmän alueella oli aivan tavallisia suomalaisia asioistaan huolehtivia perheitä ja hyviä peruskouluja tai lukioita, sitä helpommin matka heikommasta tuloluokasta toiseen kävi.

Tätä taustaa vasten pidän sinänsä tärkeänä, että lapsi pääsee vanhempien niin halutessa päiväkotiin taustasta riippumatta. En sinänsä usko, että Suomen hyvinvointimalli tuosta luopumalla romuttuisi, mutta silti pitäisi siitä kiinni mikäli vain mahdollista. Nyt tämän ratkaisun tekevät kuntapäättäjät, luotan kyllä heidän arviointikykyynsä.

 

Mitä mieltä olet vesivoimasta, tuulivoimasta ja päästökaupasta?

Vesivoima taitaa olla edullisin tapa lisätä uusiutuvaa energiaa. Valjastamattomat joet täytyy pitää luonnontilaisina jatkossakin. Vähänkään merkittävämmin sitä voitaisiin saada jo rakennettujen jokien allashankkeilla. Tällöinkin haluaisin erityisen tarkkaan nähdä miten luonnonarvot ja rakentaminen olisi yhteen sovitettavissa. Tämä edellyttää tietenkin tapauskohtaista arviointia.

Tuulivoiman osalta usein unohdetaan, että siinä paitsi lisätään uusiutuvaa energiaa ja korvataan tuontisähköä, myös lasketaan sähkön hintaa. Sähkön hinta on teollisuuden kannalta tärkeä asia. Tuulivoiman sijoittamisessa pitää olla tarkka, se yhtiön kannalta helpoin paikka ei ole aina se kokonaisuuden kannalta paras paikka.

Olisi äärimmäisen tärkeää saada Yhdysvallat ja Kiina mukaan päästövähennystalkoisiin. Tämä estäisi teollisuuden siirtymistä näihin maihin, joissa sama teollisuus toimisi sitten huomattavasti runsaammilla päästöillä niin kuin nyt on osin käynyt.

Päästökauppa sinänsä ohjaa siirtymään fossiilitaloudesta kohti biotaloutta, joten periaatetta kannatan kovasti. Päästövähennysten eteen täytyy tehdä paljon kansainvälistä työtä. Tämä loisi samalla kysyntää suomalaiselle puhtaan talouden osaamiselle.

Lisää paikkakunnasta: Katri varapuheenjohtajaksi


14.6.2018

Kiitos!

Suuret kiitokset kaikille!

Uskomaton määrä ihmisiä halusi tehdä työtä valintani puolesta, pyyteettömästi ja kelloon katsomatta.

Ei voi kuin sanoa: kii­tos rak­kaat ys­tä­vät, ko­e­tan ol­la sen luot­ta­muk­sen ar­voi­nen, jon­ka olen saanut.

Haluan kiittää hyvää ystävääni Antti Kurvista kovasta työpanoksesta kansanliikkeemme eteen. Se kantaa vielä pitkälle.

Samoin kanssaehdokkaat Pekka ja Jirka, teitte ison työn yhteisen aatteemme puolesta.

Sotkamossa valittu puoluejohto: Juhat, Hannakaisa ja Riikka, tästä se alkaa.

Nyt katse tulevaan.

Keskustan varapuheenjohtajakisassa toiselle kaudelleen ehdolla oleva Katri Kulmuni julkaisi tukijalistansa. Katrin tukijoukoissa on 400 keskustavaikuttajaa ympäri Suomea. 

He vetoavat, että jokainen Keskustan puoluekokousedustaja kirjoittaisi Sotkamossa varapuheenjohtajavaalissa Katrin yhdeksi kolmesta nimestä.

- Katrin kampanjaan on lähtynyt ihmisiä helposti mukaan. Katri on kiertänyt varapuheenjohtajana todella ahkerasti kaikissa Keskustan piireissä näiden kahden vuoden aikana. Hänen työnsä tunnetaan, Katrin kampanjapäällikkö Tuja Palosaari kertoo.

Tukijat ovat keskustalaisia vaikuttajia ympäri Suomea. Edustettuina ovat eri ikäiset ja taustaiset ihmiset, päättäjiä paikallistasolta eduskuntaan.

5.6.2018

Kepumyytit

Keskustasta liikkuu mitä moninaisempia väitteitä. Tavallaan on ihan imartelevaa, että juuri Keskusta on monien politiikan hokemien kohteena, mutta mitä on näiden väittämien taustalla?

Onko Keskusta todella auringonlaskun puolue tai vetääkö Keskusta aina kotiinpäin?

Varapuheenjohtajan tehtävä on kiertää kenttää - mielellään korvat auki!

Tätä pestiä ei voi muuten hoitaa.

Kahdessa vuodessa ennätin tämän verran.

Ensi lauantailta toivon valtakirjaa jatkaa kenttäkierrosta.

Mitä mieltä Katri on Suomen EU-jäsenyydestä? Entä aluepolitiikasta?