9.3.2016
Alueellinen eriytyminen johtaa omaisuuden uusjakoon
SUOMESSA on laajasti hyväksyttyä tasata tuloeroja progressiivisen verotuksen keinoin. Samoin osana sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista on tarkoitus estää hyvinvointierojen kasvu. Alueellisten erojen tasaamisesta puhuttaessa joutuu usein vastailemaan naljaileviin kommentteihin siltarumpupolitikoinnista. Alueellisten erojen tasaamisessa on kuitenkin kyse yhtälailla tasa-arvosta. Suomi on tasa-arvon maa. Toivottavasti myös alueellisen tasa-arvon.
OLEN huolestunut alueellisesta eriytymisestä. Iän kaiken sitä on tapahtunut kaupunkien sisällä, mistä ovat lähtöisin monet perustavanlaatuiset yhteiskunnalliset vastakkainasettelut.
Omaisuuden kautta tapahtuva jako kaupungeissa näkyi omilla alueillaan asuvan porvariston ja ahtaasti asuvan köyhän työläisväestön jännitteenä.
Omistaminen jakaa Suomea tänäkin päivänä. Monet suomalaiset omistavat asunnon, omakotitalon tai kerrostalohuoneiston, vanhan kotitilan, kesämökin tai metsäpalan.
Maapalan omistavat kantavat juurevalla tavalla huolta ympäröivästä alueesta ja sen kehityksestä. Useat suvut ovat sidottuja siihen pieneen maapalaan, jonka parasta toivomme.
SUOMEN jakautuessa kasvukeskuksiin ja taantuviin muuttotappioalueisiin, pienen maapalamme arvo voi joko räjähdysmäisesti kasvaa tai haihtua menetettynä arvona taivaan tuuliin.
Yksittäisen ihmisen omalla toiminnalla ei ole tässä suurtakaan merkitystä. Merkitystä on aluerakenteen kehityksellä.
Alueellinen eriytyminen merkitsee myös suurta omaisuuden uusjakoa. Vanhenevien maaseuturakennusten arvon katoaminen ja etenkin kaupunkien keskustakiinteistöjen arvon moninkertaistuminen johtaa ihmiset myös taloudellisesti eriarvoiseen asemaan.
Enää ei voikaan luottaa siihen, että kiinteistön omistaminen kaikkialla olisi kannattavaa. Päinvastoin. Kiinteistö saattaa muuttua arvottomaksi. Rakennuskulut katoavat pankkilainaan, mutta myyntiarvoa kiinteistöllä ei välttämättä enää ole.
Näin markkinatalouden lait toimivat omistamisessa. Kysymys lienee kuitenkin, haluammeko tietoisesti luoda maata, jossa alueet eriytyvät toisistaan?
HELMIKUUSSA Nordregio, Pohjoismaiden yhteinen aluetutkimuksen keskus tuli taloudellisilla mittareilla siihen tulokseen, että koko Pohjoismaiden häntäpäässä on kuusi suomalaista aluetta: Lappi, Kymenlaakso, Etelä-Savo, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Karjala ja Kainuu. Tutkimusmenetelmillä ja kysymyksenasetteluilla tulos oli varmasti tuo.
Financial Timesin julkaisema fDi Magazine julkaisi viikko jälkeenpäin hieman toisenlaisilla menetelmillä ja tutkimuskysymyksillä tehdyn selvityksen. Siinä Kainuu pärjäsi investointien houkuttelevuudella paremmin kuin yksikään toinen Suomen alue. Riippuu siis siitä, keneltä kysyy ja mitä katsoo.
Ilman vahvaa aluepolitiikkaa ja ymmärrystä koko maan voimavaroista jäisivät Kainuunkin investointimahdollisuudet uuden kasvun kanavoimiseksi käyttämättä. Olisihan Suomi silloin valtavasti köyhempi maa.
Yhteinen ymmärrys tulisi löytää siitä, että tasapuolinen aluekehitys on kilpailukykyämme tukeva, ei heikentävä tekijä.
Kirjoitus on julkaistu Suomenmaan kolumnina 9.3.2016